Esittelin viime vuonna vision tehdä rakastamastani Kallion alueesta aiempaakin mukavamman paikan asua. Poikkeusaikojen puristuksessa kirkastui ajatus muokata alueen vilkkaimmat kadut Porthaninkatu, Fleminginkatu, Vaasankatu ja Hämeentie sekä niiden väliset aukiot selkeämmin kaikille avoimiksi kaupunkitiloiksi.
Kävely- ja ihmisystävällisempinä kaduista ja aukioista muodostuisi rengasmainen vyöhyke, jolla olisi valtava potentiaali toimia ihmisiä ja kaupunkikulttuuria yhteen tuovana valtasuonena. Alue kattaisi useita asioinnin ja arkiliikkumisen kannalta tärkeitä kadunpätkiä. Tämän lisäksi se kytkeytyisi korkeintaan pienin siirtymin Kallion seudun merkittävimpiin puistoihin ja virkistyspaikkoihin.
Ristimme vision Kallion Luupiksi.
Idean hyötypotentiaali on laaja. Autojen läsnäolon vähentäminen lisää turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Viherryttämiselle syntyy tilaa. Samalla kävely ja muu aktiivinen liikkuminen muuttuvat houkuttelevimmiksi ja luontevimmiksi, mistä kiittävät kaikenikäisten terveys ja ympäristö. Monipuolisten ja kaikille avointen kohtaamispaikkojen luonti puolestaan edistää naapurustositeiden syntymistä ja kaupunkikulttuuri saa uusia väyliä kukoistaa. Vuolaammiksi kasvavat ihmisvirrat ovat hyväksi paikallistaloudelle. Ja tämä kaikki on vieläpä saavutettavissa suhteellisen pienin investoinnein.
Jotkut saattavat muistaa Luuppia paremmin Helsingin osallistuvassa budjetoinnissa mukana olleen idean toteuttaa osalla Fleminginkatua yhden kesän kävelykatupilotti. Se oli yksi yritys saada aikaan lähtölaukaus laajemmalle alueen katujen muutosprosessille mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla – eri asioita kokeillen.
Samalla ehdotus Flemarin kävelykatupilotista toi keskusteltavaksi välähdyksen miltä pätkä Kallion Luuppia voisi tulevaisuudessa näyttää ja tuntua. Se kiritti asukkaita ja yrittäjiä ymppäämään mukaan omia ideoitaan ja pohtimaan kehityssuunnan reunaehtoja.
Ideapallottelua Luupin edistämisen keinoista ja tavoitteista ei voikaan koskaan olla riittämiin. Joten mielikuvitusmatkailu tulevaisuuteen saa nyt jatkoa. Kokosin kuvakavalkadin lyhyen ja pitkän aikavälin keinoista, periaatteista ja tunnelmista, joiden inspiroimana Luuppi-ajatusta voisi kehitellä eteenpäin – niin konseptina kuin konkreettisestikin.
Tervetuloa kiertämään Luuppia!
Luupista katukokeilujen hotspot
Ensimmäisellä kuvitelmarundilla Luupin ympäri keskitytään väliaikaisratkaisujen kirjoon. Nimittäin sellaisiin alueella kiertäjä aluksi lähinnä törmäisi. Tavoitetta viihtyisämmästä ja laajemmin ihmisten käytössä olevasta katutilasta on ehdottoman järkevää edistää pienin teoin ja kokeiluin. Luupin iterointiin sovellettavaksi löytyy runsaasti esimerkkejä sekä meiltä että maailmalta.
Ihan suoraan jo Kallion Luupin varreltakin. Hämeentielle tuodut suuret ruukkuistutukset ovat fiksu ensimmäinen askel viherryttää turhan kiviseksi remontin jälkeen jäänyttä katuympäristöä. Samaa on kokeiltu monessa muussakin paikassa.
Ravintoloiden katuvarsipysäköintipaikkoja valloittavat parklet-terassit ovat lyöneet läpi laajasti, ja niitä löytyy lukuisia Luupin varreltakin. Samassa hengessä voitaisiin kokeilla muuttaa parkkipaikkoja parklet-konseptin alkuperäisen idean mukaisesti mikrokokoisiksi puistikoiksi. Budapestissa on näin jo tehty.
Saman voi helpoimmillaan toteuttaa muutamalla istuskelupaikalla ja ruukkuistutuksin. Tässä mallia Tampereen Tuomiokirkonkadulta.
Ja taipuu parklet-konsepti myös vaikkapa aukion piristykseksi. Tampereen Kuninkaankadulla oli kesällä esillä yhdenlainen esimerkki toteutustavasta.
Helsingin kesäkatuprojektissa on puolestaan otettu hieman laajempia alueita käsittelyyn ja muutettu tavanomaisia asuinkatuja tilapäisesti kävely- tai pihakaduiksi. Kadunpätkille lisättiin vehreyttä ja istuskelupaikkoja tekemään niistä turvallisempia ja monikäyttöisempiä. Ohjelman laajentamista Kallioon kannattaisi harkita.
Katutilan monikäyttöisyyttä voi rohkeasti edistää myös kehittelemällä kokeiltavaksi aivan uudenlaisia viihtyvyyttä lisääviä ratkaisuja. Keran Uusi katu -teos esitteli viime kesänä useita kevyitä ja ilmastoviisaita kalusteprototyyppejä.
Kuten ravintoloiden suositut parklet-terassit jo osoittavat, kaupunkitilojen kehittäminen pehmeämmiksi on luonnollisesti asia, johon muutkin kuin viranomaiset voivat osallistua. Töölössä yksi aktiivinen asukas on ottanut tehtäväkseen luoda omalle kadulleen kukkaloistoa. Luupin varrellakin Kallion kirjasto on keksinyt asetella vapaasti käytettäviä pöytiä edustalleen.
Yksi käveltävyyttä lisäävä idea on tehdä kaduille tilaa pysäköidä muitakin kulkuneuvoja kuin autoja. Esimerkiksi Budapestissa on kehitelty liikennemerkein varustettuja pysäköintitaskuja fillareille ja sähköskuuteille.
Luupin alueita voi myös vaivattomasti sitoa yhteen hyödyntämällä jotakin ihmisiä kuljettavaa visuaalista elementtiä. Tällainen syntyy kädenkäänteessä esimerkiksi katupintoja maalaamalla. Viime keväänä Metropolian Urban Commons & City Development -kurssin opiskelijat sovelsivat Kallion Luupin kehittämiseen liittyvässä kurssityössään tätä ajatusta yhdistääkseen viheralueet Hämeentieltä Karhupuistoon.
Toinen kierros tekoälyn seurassa
Kallion Luupista ei ole olemassa mitään yksityiskohtaista pitkän aikavälin suunnitelmaa, eikä sellaista tarvitakaan. Vuorovaikutuksen, kokeilujen ja iteroinnin kautta hahmottuvaksi ajateltu reitti saa toteutuessaan arvaamattoman muodon. Tästä huolimatta keskustelua siitä miltä muutetut kadut ja aukiot voisivat joskus näyttää on tietenkin käytävä. Vision päämääriä on maalailtava isolla pensselillä käytännön ideoinnin polttoaineeksi. Ja sehän on se herkullisin osa mitä tahansa kaupunkimuutosta. Siispä on aika toisen Luuppi-kierroksen.
Sen mahdollistamiseksi valjastin mainion UrbanistAI-tekoälyn kuvittamaan minkälaisia tunnelmia kulkijat voisivat Kallion Luupin varrella tulevaisuudessa kohdata.
Aloitetaan kierros Porthaninkadulta. Siitä saataisiin viihtyisämpi jos Ympyrätalon seudun ja Kallion kirjaston väliltä poistettaisiin kadunvarsipysäköintipaikat ja levennettäisiin jalkakäytäviä. Siten saataisiin lisätilaa vehreydelle, penkeille ja liikkeiden ja ravintoloiden toiminnan ulottumiselle oviensa ulkopuolelle. Raitiovaunut saavat jäädä kulkemaan kadun keskelle kuten nytkin.
Eteenpäin jatkettaessa Kallion kirjaston kohdalla reitti muuttuu Luuppi-visiossa kävelykaduksi, joka jatkuisi Fleminginkatua aina Helsinginkadulle asti. Näin tehtäessä Karhupuisto, Matti Heleniuksen puisto ja kirjaston etupiha yhdistyisivät yhtenäiseksi puistoalueeksi. Samalla syntyisi mahdollisuus lisätä puiston käyttäjille esimerkiksi palveluja ja istuskelupaikkoja.
Seuraava pysähdys on puistosta korttelinmitan päässä. Fleminginkadun eteläpään keskellä sijaitsevasta Frantzéninaukiosta olisi mahdollista luoda monipuolinen ajanviettopaikka, jossa on vehreyttä ja vaikkapa leikkipaikka.
Luuppia kohti pohjoista jatkaessa on edessä Helsinginkadun ylitys. Risteyksen kulmassa on Tenhon kesäisin hyödyntämän lippakioskin aukio, jonka ilmettä voisi muuttaa viehkeämmäksi vihreää lisäämällä.
Sitten päästään Vaasankadulle. Tämän pätkän Luupista voisi muuttaa kävelykaduksi aina Vaasanpuistikkoon asti. Sopisiko sen ominaispiirteeksi katutaide?
Vaasanpuistikko eli Piritori uudistuu pian jonkun verran, mutta tulevaisuudessa se voisi muuttua läpikulkupaikasta pysähtymisen ja oleskelun paikaksi. Metropömpelitkin kannattaa silloin tekoälyn viitoittamalla tavalla häivyttää pois maisemasta.
Piritoria seuraa Hämeentien varsi takaisin Ympyrätalon tienoille asti. Tämä on Luupin ainoa palanen, jota on jo kehitetty käveltävämmäksi. Pätkää olisi kuitenkin vielä hyvä sörkkiä sen verran, että sinne saataisiin esimerkiksi lisää vehreyttä ja kukkia katutilaa pehmentämään.
Kiitos inspiroivasta seurasta UrbanistAI! Ja sitten paluu maan pinnalle. On selvää, että monia sen kuvitelmia ei voi toteuttaa sellaisenaan ja pidemmän aikavälin toteutuksien on perustuttava ratkaisuihin, jotka huomioivat huolto- ja muiden elintärkeiden ajoneuvojen kulun jne.
Mutta oli kyse pienistä kokeiluista tai suuremmista visioista, niin ikkuna pohtia katujen tulevaisuutta on nyt. Julkisen kaupunkitilan ja erityisesti katutilojen ihmislähtöinen kehittäminen on uuden ajan kaupunkipolitiikkaa, joka on Helsingissäkin alkanut ottaa tuulta alleen.
Eniten hyötyjä käveltävyyden ja viihtyvyyden lisäämisellä saadaan kun keskitytään paikkoihin missä ihmiset ovat jo valmiiksi. Sama pätee kaupunginosien uniikkien piirteiden vahvistamiseen. ”Ihan hyvin” toimivaakin voi ja pitää parantaa.
Paikallisia voimavaroja vahvistava Kallion Luuppi on itäisen kantakaupungin mahdollisuus kurkotella korkealle.
Blogin UrbanistAI-tekoälyllä tuotetut kuvat on päivitetty 23.2.2024
Leave a Reply