Tag Archives: Helsinki

Kallion “Luuppi” ja Fleminginkadun kävelykatukokeilu

Mitä jos Kallion vilkkaana sykkivälle kaupunkielämälle olisi oma olohuonemainen kaupunkitilansa? Kuvittele asukkaita, vierailijoita ja kaupunkikulttuuria yhteen tuova alueen läpi kiemurteleva valtasuoni. Paikka, jonne tietäisi suunnistaa ja jota pitkin voisi rauhassa flaneerata ihmisiä katsellen. Paikka, jonka kautta voisi kulkea turvallisesti tärkeimpiin kohteisiin, ja jonka varrelta löytyvät katukirpputorit ja -juhlat sekä kiinnostavimmat kohtaamispaikat. Paikka, joka tarjoaisi nuorimmille kalliolaisille leikkimahdollisuuksia ja vanhimmille penkkejä, joilla hengähtää hetkeksi.

Tämä on visiomme elämästä tulevaisuuden Kalliossa. Mahdollisuus kävellä ympäri Kalliota viihtyisiä kävelykatuja ja turvallisia kävelypainotteisia katuja pitkin.

Kallion Luuppi on visio rengasmaisesta reitistä, joka muuttaisi alueen vilkkaimpia katuja aiempaa selkeämmin kaikille avoimiksi kaupunkitiloiksi ja toimisi ihmisiä ja kaupunkikulttuuria yhteen tuovana valtasuonena keskellä alueen merkittävimpien puisto- ja oleskelualueiden verkostoa.

Saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta Kallion alueen historiassa mikään ei ole ollut niin varmaa kuin muutos. Työväen kaupunginosaksi alun perin ensin puutaloina ja sitten kivitaloina rakentuneen alueen lähihistorian tarina on pikkuhiljaa tapahtunut kehitys Suomen kaupunkikulttuurin sydämeksi.

Taidemyyjä Vaasankadulla

80-luvulta alkaen yhä useamman huulilta kuultiin sanapari ”Suomen Soho”, kun alue alkoi keskiluokkaistua ja saada boheemia ilmapiiriä opiskelijoiden ja muusikoiden löydettyä alueen. Vuosituhannen vaihteen jälkeisellä vuosikymmenellä Kallio kiilasi Punavuoren rinnalle kantakaupungin kiehtovimman ravintola- ja kulttuurielämän sekä trendiliikkeiden kolkkana. Vietettiin Kuula-kahvilan, Om’Pun, ja Kolan avajaisia. Punavuorelainen Hiutale-baarikin perusti sisarpisteen Porthaninkadulle.

Viime vuosikymmenellä Kalliossa koettu ruokaravintoloiden esiinmarssi on puolestaan generoinut herkuttelijoille monipuolisen valikoiman ruokapaikkoja eksoottisista keittiöistä katuruokaan ja fine diningiin asti. Samalla kaduille on ilmestynyt lukuisia leipomoita ja valoisia kahviloita brunsseineen. Entisen Elannon korttelin, eli nk. Kompleksin yökerhot ovat sementoineet alueesta yöelämän keskuksen ja vintageliikkeet trenditietoisten ykköskohteen.

Reitti Hakaniemestä Porthaninkadun, Fleminginkadun ja Vaasankadun kautta Sörnäisiin on Kallion alueen ravintolaelämän keskus. Lämpökartta korostaa alueen terassien ja parkletien klusteroitumista. Pohjakartta Openstreetmap, data Helsingin kaupunki.

Erityisin ja ihastuttavin 2010-luvun muutos Kalliossa on ollut omaehtoisen ja yhteisöllisen kaupunkikulttuurin kukoistus. Alueen kaduille ja puistoihin ovat tuoneet kuhinaa vuorotellen mm. Ravintolapäivä, Siivouspäivä, kirpputorit ja Kallio Block Partyt.

Uudistuminen on ollut läpileikkaavaa, mutta silti keskittynyttä. Kallion tapahtumat sekä ajanvietto- ja asiointipaikat ovat selkeästi klusteroituneet nauhamaisesti paljon käytettyjen kulkureittien ja kiintopisteiden yhteyteen.

Luonnollinen askel Kallion kehittymiselle oli sitoa näitä kalliolaisuuden ytimiä tiiviimmin toisiinsa ja tehdä lisää tilaa ihmisille. Antaa kaupunkielämälle valtaväylä kukoistaa. Parhaiten tätä voisi soveltaa rengasmaisella reitillä Porthaninkatu-Fleminginkatu-Vaasankatu-Hämeentie. Vyöhykkeen voisi nimetä vaikka Kallion Luupiksi.

Hämeentie
Uusittu Hämeentie on pitkälti valmis Luupin palanen. Yrityksiä voisi edelleen kannustaa ottamaan haltuun laajennettuja jalkakäytäviä ja kaupunki voisi mm. lisätä katuvihreää.

Luuppi-visio ei edellyttäisi suuria investointeja, mutta sillä olisi valtava potentiaali tehdä Kalliosta entistäkin kutkuttavampi ja luoda mahdollisuuksia paisuttaa paikallistaloutta. Sen lisäksi, että rengasmainen reitti loisi turvallista ja viihtyisää kävely-ympäristöä, se kytkisi toisiinsa alueen erilaisia aukioita, puistoja ja virkistyspaikkoja. Samalla se varmistaisi, että nopeasti muuttuvan kaupunginosan yhtenä keskeisimpänä ulottuvuutena säilyisi kaikille avoin kaupunkitila.

Reitti Ympyrätalolta Kallion kirjastolle on vilkas. Parklet-terassien perustaminen on jo aloittanut autoille pyhitetyn tilan valtaamisen ihmiskeskeisempään käyttöön. Luuppi-visiossa näin voisi tehdä koko kadun matkalta erilaisia tekemis- ja oleskelumahdollisuuksia lisäten.

Reitin eteläosassa Ympyrätalon seudun ja Kallion kirjaston välillä voitaisiin kadunvarsipysäköintipaikkojen poistamisella ja autoliikenteen vähentämisellä leventää jalkakäytäviä ja siten lisätä vehreyttä, penkkejä ja tilaa liikkeiden ja ravintoloiden toiminnan ulottumiselle oviensa ulkopuolelle. Ratikat ja bussit voisivat jäädä kulkemaan Porthaninkadun keskelle vanhaan malliin. Ympyrätalon Linjojen puoleiselle aukiolle voisi samalla puhaltaa uutta elämää.

Fleminginkadun muuttaminen kävelykaduksi loisi Kallion kirjaston tuntumaan yhden laajan puistoalueen.

Kallion kirjaston kohdalla reitti muuttuisi kävelykaduksi, joka jatkuisi Fleminginkatua aina Helsinginkadulle asti. Se ensin yhdistäisi Karhupuiston, Matti Heleniuksen puiston ja kirjaston etupihan yhtenäiseksi puistoalueeksi ja loisi mahdollisuuden lisätä esim. palveluja ja istumapaikkoja puiston käyttäjille. Kirjastolta edemmäs Flemaria kulkiessa voitaisiin muutoksella lisätä vehreyttä kadun varrelle, laajentaa ravintoloiden terassialueita, ja luoda Frantzéninaukiosta monipuolinen ajanviettopaikka.

Franzeninaukio.

Helsinginkadun ylitettyä vastaan tulee Tenhon lippakioskin aukio, jonka ohi Luuppi jatkuisi edelleen kohti Vaasankatua, joka myös muutettaisiin kävelykaduksi aina Vaasanpuistikkoon asti. Autoilta vapautuvaa tilaa voisi piristää istutuksilla ja antaa ravintoloiden ja kauppojen käyttöön. Luupin täydentäisi hiljattain uudistunut Hämeentie, jonka varrelle voisi lisätä vehreyttä katutilaa pehmentämään.

Vaasankatu on kaupungin eläväisimpiä katuja.

Miten edetä? On selvää, että katujen muuttaminen joksikin kertaheitolla voi johtaa puolivillaiseen toteutukseen. Paras tapa tehdä Luuppi-visiosta todellisuutta onkin kevyiden kokeilujen sarja. Pysyvät muutokset tehtäisiin niistä kertyneisiin oppeihin perustuen.

Tältä pohjalta ehdotamme, että Kallion Luupin, eli “keskustan”, kehittäminen aloitetaan toteuttamalla kesän mittainen kävelykatukokeilu eteläisellä Fleminginkadulla. Tämä tarkoittaa Helsinginkadun ja Porthaninkadun välistä osuutta.

Kokeilun keinovalikoimaan kuuluisivat vain kevyet toimenpiteet. Katualueelle voidaan lisätä vehreyttä laatikkoistutuksin ja erilaisin puisin rakentein mm. istumapaikkoja ja pöytiä. Sopivaan kohtaan voi sijoittaa pienen esiintymislavan tai -alueen. Ravintoloille annettaisiin lupa laajentaa terassialueitaan ja kaupat saisivat toteuttaa ulkomyyntiä.

Tunnelmaa Fleminginkadulla kävelykatukokeilukesänä 2022. Kuva: Niilo Tenkanen.

Kadulle jäisi kapea jaetun tilan ajoväylä tonteille ajoa ja tavarantoimituksia varten. Asukaspysäköintipaikat poistetaan kokeilualueelta väliaikaisesti ja lähikatujen ajojärjestelyjä muutetaan tarvittaessa kokeilun ajaksi (esim. yksisuuntaisesta kaksisuuntaiseksi). Flemaria käyttävät bussit reititettäisiin uudelleen kokeilun ajaksi (esim. Kaarlenkadulle) ja taksitolpalle etsittäisiin uusi tilapäinen paikka.

Kokeilun lopulliset ratkaisut tehtäisiin vuorovaikutuksessa asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa.

Idea Fleminginkadun kävelykatukokeilusta ja Kallion Luupin kehittämisen lähtölaukauksesta on mukana syksyn osallistuvan budjetoinnin äänestyksessä. Voimme yhdessä tehdä käveltävien kaupunkitilojen Kalliosta todellisuutta.

Timo Hämäläinen & Miika Norppa

The Rise of the Parklet

The provided momentum for rethinking how to make more room for public life in our public spaces and streets is one of the few positive impacts of the coronavirus pandemic. The grandiose experiments to transform iconic squares, like Helsinki’s Senate Square, into vast pop-up terraces have hardly gone unnoticed by anyone. The interventions have quickly turned often-empty plazas into places where there are constantly people about to socialize, dine, and enjoy life.

The conversion of on-street parking spaces into outdoor seating areas for bars and restaurants – the spread of parklets – has, in contrast, increased “people space” in a more subtle and organic way. For example, on Helsinki’s Vaasankatu, the street at my corner, the number of parklets has seemingly doubled during the pandemic. And you could say the same about the number of people that flock there. At least there’s little difference compared to the pre-pandemic days.

I’ve been following this incremental shift towards more human-centric streets with great interest and delight. It wasn’t very long ago when the space between the sidewalk and driving lanes was strictly car territory: Helsinki’s first parklets were introduced in 2016.

The concept itself is of course an older innovation. Its roots are in San Francisco where three activists, the Rebar design collective, got an idea in 2005 to draw attention to the quality of public space in the city by occupying a metered parking space for a couple of hours. Not to park a car, but to change it into a DIY miniature public park. The project was an instant success and it gave birth to the PARK(ing) Day event which encourages people to do the same in their city.

A Parking Day initiative from 2008. Photo: sv johnson/Flickr (CC BY-NC-SA 2.0).

A few years later, the idea was institutionalized by San Francisco’s city hall. The city made it possible for businesses to apply for permits for converting parking spaces in front of their premises into small parks, public seating areas, or outdoor dining areas – calling them parklets.

Fast forward to 2015, and the Finnish parklet is born. It was initiated by Helsinki’s city council member Hannu Oskala who, inspired by the experiences from San Francisco, suggested that Helsinki could also run a similar pilot program. This eventually happened during the summer of 2016, opening the door for the parklet to slowly become a familiar sight on busy streets and around restaurant districts.

The pandemic has, however, provided a real breakthrough for the parklet. People have discovered new value in spending time outdoors and the capacity restrictions imposed on the restaurant sector have been lighter for open air seating areas. This has been fertile ground for putting parking spaces into more efficient use than storing cars. According to the city’s database, there are currently 132 active parklet permits in Helsinki. (There are slightly fewer of them on the ground because some areas are affected by construction activities and some restaurants haven’t installed their parklet).

The geography of the parklet is almost exclusively limited to the densest parts of the inner city. In the south, they concentrate around the Summer Streets initiative near Kasarmintori, as well as the streets in Kamppi, Punavuori, and Ullanlinna. Data source: City of Helsinki Map Service.
In the northern part of the inner city, parklets are easiest to find in Kallio, Harju, and Sörnäinen. They form a linear concentration along Porthaninkatu, Fleminginkatu, Vaasankantu, and Kulmavuorenkatu.

The concept also found its way to the streets of Finland’s other major cities Tampere and Turku during the pandemic. Both have initiated similar pilot program as Helsinki earlier did. At least in Tampere, the idea of replacing cars with people is catching on fast: last year there were two parklets (according to my observations), and now you can already find 8.

For inspiration and interest, I compiled a selection of the innovations, designs, and features that define the Finnish world of parklets.

Habitat

Most parklets are found on regular side streets, but they also thrive in the so-called Summer Streets of Helsinki, Tampere and Turku (short street sections with reduced driving speeds and more space for pedestrians and cyclists).

The Summer Street experiment in Tampere is home to two parklets.
Most, if not all, of Turku’s parklets are along the city’s Summer Street initiative.

On flat and sloping land

Most parklets sit on flat or nearly flat surfaces, which obviously is favorable for designing and furnishing them. Hills have, however, not proven to be any obstacle for businesses who want to set up a parklet. The ones sitting on sloping land are usually divided into two or more levels.

Varying levels of enclosure and protection

The typical parklet has sturdy wooden boxes at both ends and a lighter wooden or metal fence that separates them from the driving lane. There are many exceptions to this “rule”. Some parklets are very enclosed from all three sides, and some don’t really have edges at all – just an area separated by rope. Some businesses provide extra protection for their customers by having back-to-back parklets with their neighbor. In car-centric environments, parklets are protected by concrete barriers.

Gate A21’s parklet is where Helsinki’s first parklet stood in 2016 (then set up by bar A21). Today it has been joined by a back-to-back neighbor from Bar Loose.
Cars are king in Tampere and it shows in the local parkletscape.

Asphalt, wooden decks, or carpets

There’s asphalt under every parklet, and some businesses have chosen to leave it as their parklet floor. The most popular option is, however, to add a wooden deck to ensure the floor is leveled. Some roll out a carpet on the asphalt or on the wooden deck to add some extra comfort. The most popular carpet color is green.

Seating arrangements

The majority of parklets have individual chairs set up around their tables. This set-up obviously allows for most flexibility in accommodating groups of varying sizes. Some have benches and therefore a more static (and often sturdier) seating arrangement. Interestingly, you can also spot some seating arrangements that are designed to foster interaction between patrons by having them sit face-to-face or in some other engaging way.

Majava Baari’s parklet has a seating arrangement where people have their backs to the edges and everyone faces those sitting on the opposite side.

Protection from the sun

A feature that clearly defines Finnish parklets is whether they provide any protection from the sun or not. This summer has been very warm, leaving many parklets empty that don’t offer any shade during the day.

Plantings and decorations

Plantings of varying sorts and sizes are by far the most popular decorative element with parklets. Many businesses are committed to taking care of real plants but there is also plenty of plastic “green” out there. There are of course also those who have chosen not to include anything green or otherwise on their parklet. Besides all things green, some parklets include decorative lights or their own branding.

A no frills parklet.

Additional services

Parklets typically offer patrons nothing more than tables and chairs. But there are a handful of exceptions out there that (at least occasionally) provide something more. One additional service you might come across is an outdoor bar or service point. Another is bringing the TV out for entertainment.

Level of completeness

Another defining factor is how much effort and businesses have (seemingly) put into the design, materials and furnishing of their parklets. Many are like small pieces of art, others appear as something that was created and pieced together overnight.

Pub Heinähattu’s parklet has plywood edges and it appeared overnight in summer 2020.

Uses beyond dining and drinking

Finally, while the Finnish parklet concept is first and foremost designed to serve the needs of bars and restaurants, it can also benefit other types of businesses. And in one case (as far as I know) it already does. Inside Helsinki’s Summer Street project there is one parklet that has been set up by a furniture store!

What comes next?

The triumph of the parklet is proving to be a great asset for making streets in urban Finland more sociable places and for reducing the impact of the car on cities. Its backstory is also terrific proof of concept for the idea that active citizens can truly shape the future of cities, no matter how small you start.

I think that Rebar’s original parklet scheme is also something that especially Helsinki should revisit. The streets of the inner city all too often have very little green infrastructure along them. On-street parking is, however, ample. Helsinki’s planners could easily begin to use the parklet mechanism themselves to create more public space and green patches by converting parking spaces into small pocket parks.

It’s well worth another pilot program.

Did the Virus Kill Helsinki? I Don’t Think So.

Debating the impact of the COVID-19 pandemic on cities has occupied the urban discussion airspace across the globe. Finland is no exception. The mainstream narrative, also boosted by the media, is that people are fleeing cities in search of a healthier life in the exurbs, if not venturing even further to the solitude of the countryside. And they might not be returning, we’re warned. Migration data from the worst lockdown months hints that increasingly many are preferring to look at cities from the rearview mirrors of their cars. Helsinki and other urban hotspots have lost their allure. The fear of the virus has killed the city.

Well, hello from the graveyard.

Continue reading Did the Virus Kill Helsinki? I Don’t Think So.

Kallion noutolounaat – Take-Out Lunch Options in Kallio

Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan takia moni viettää nyt aikaansa pääasiassa kotona. Niin teen minäkin. Näinä sosiaalista etäisyyttä täynnä olevien päivien yhtenä ilonpilkkuna on toiminut mahdollisuus pitää tauko etäpuurtamisesta ja rientää noutamaan lounasta jostain lukuisista lähiravintoloista. Samalla tulee hieman sosialisoitua ja tietysti tuettua paikallisia yrittäjiä, joiden ahdingon suuruutta en ala edes arvailla. Mitä kauemmin poikkeusolot ovat jatkuneet ja enemmän palveluja koskevia määräyksiä on tiukennettu, sitä useampi noutoruokaa tarjoava ravintola on päätynyt sulkemaan ovensa kokonaan. Tällä viikolla kohtaamieni sulkemisilmoitusten myötä tuntui, kuin olisin menettänyt useamman vanhan ystävän. Continue reading Kallion noutolounaat – Take-Out Lunch Options in Kallio

The Quest for Terrific Courtyards in Creating High-Class Density

Kallio, my neighborhood in central Helsinki is a fantastic and lively place to live in. Most services are within a couple of blocks, there are plenty of bars and restaurants to choose from, you can hang out in a number of characteristic parks, and the connections to elsewhere in Helsinki are superb. There’s little to complain about.

Except there’s one thing. When I’m feeling too lazy to go out to the park or the weather’s a bit unpredictable, I often envy my friends who have the luxury to lounge on their balcony or in their yard. I live in a building from the 1930s that doesn’t have balconies and I can’t really resort to the yard option either. Continue reading The Quest for Terrific Courtyards in Creating High-Class Density

Could Your City Benefit from DIY Urban Planning? Yes, the Experience from Pro Helsinki 2.0 Suggests

It’s been a bit more than a year since I and my urbanist comrades accomplished one of the most exciting things ever – well, at least as far as urban planning goes. Following about 10 months of work during evenings, weekends, and holidays, in October 2014 we finally published Pro Helsinki 2.0, the alternative master plan for Helsinki.

For those not familiar with the project, head here to learn more about its contents. But in short, it’s a DIY urbanism initiative that emerged out of a need to diversify discussions around Helsinki’s official new master plan project. And, essentially, to propose something better than the city administration is. Pro Helsinki 2.0 illustrates how Helsinki could develop in a more sustainable way than its counterpart and offer more choice to the housing market by reviving the urban block. Continue reading Could Your City Benefit from DIY Urban Planning? Yes, the Experience from Pro Helsinki 2.0 Suggests

Tactical Urbanism Can Help Cities Meet Changing Livability Demands

This spring, Finland’s second city Tampere has been the scene of an interesting urban planning spectacle. Or probably ‘drama’ is a better word to describe the turmoil around the city’s ambition to move on to the second phase of its experiment for temporarily transforming Tampere’s main street, Hämeenkatu, into a transit-only zone. The first phase was initiated last summer by cutting off the street’s eastern half from private cars. Access was left to buses, taxis, and logistics vehicles. The rationale behind the entire experiment is to prepare Tampere for the introduction of a new tram system in 2018 or 2019. Its arrival would make the transformation permanent.

A visalization of how Hömeenkatu could transform once the tramway gets built. Image courtesy of the City of Tampere.
A visualization of how Hämeenkatu could transform once the tramway gets built. Image courtesy of the City of Tampere.

The goal of the second phase is to slim down the now unnecessarily large space for vehicular traffic and to widen the sidewalk to add more people-space such as parklets, event stages, and room for terraces. Generally, the point is to set the scene for how the street could be like if the tram gets built. The budget for all of this is not high, only 70 000€.

The second phase of Hämeenkatu's experiment is set to bring more people-space. Image courtesy of the City of Tampere/Aihio Arkkitehdit.
The second phase of Hämeenkatu’s experiment is set to bring more people-space. Image courtesy of the City of Tampere/Aihio Arkkitehdit.

I’ve been very excited about this project because it represents exactly the kind of stuff Finnish cities should be doing today. But what happened next was a bit unexpected.

Continue reading Tactical Urbanism Can Help Cities Meet Changing Livability Demands

Pro Helsinki 2.0 – The Urbanist Vision for Making Helsinki Denser and More Diverse

Today I have the great pleasure of introducing you to the alternative city plan for Helsinki that I have worked on with my fantastic colleagues from Urban Helsinki since early 2014. It’s our second land-use plan done completely in do-it-yourself fashion, and after the small project at the edge of Helsinki’s inner city we did some months earlier. I’ve written two posts about this project in Pikku Huopalahti, you’ll find them here and here.

Our experiences and insights from working with Pikku Huopalahti eventually got us even more excited about doing something substantial to stir up discussions about Helsinki’s future. The city has been in the process of drafting a new strategic city plan to guide the city’s growth until 2050. Once enforced, this plan will necessarily have a tremendous impact on what Helsinki will be like 35 years from now – for better or for worse. To help make sure it won’t be the latter, we decided to draft our own strategic plan. Continue reading Pro Helsinki 2.0 – The Urbanist Vision for Making Helsinki Denser and More Diverse

City of Boulevards or City of Malls? Urban Transport Infrastructure Retrofits Are Changing the Urban Landscape in Helsinki and Tampere

This article has been written in collaboration with Panu Lehtovuori and was originally published in Project Baltia's issue 22 "Infrastructure". Project Baltia is a professional journal covering architecture, urban planning, and design in North-West Russia, Finland, and the Baltic states. The journal is published in St. Petersburg. Panu Lehtovuori is an architect and urbanist. Currently he works as the Professor of Planning Theory at Tampere University of Technology’s School of Architecture. Not all images were published in Project Baltia.

Substantial infrastructure investments are currently reshaping Helsinki and Tampere, Finland’s two largest urban centres. The aim of most ongoing projects is to create new hybrid urban landscapes which will replace or modify large-scale transport infrastructures. These changes are taking place, in particular, around rail terminals and mid-20th century urban highways. The Finnish projects echo transformations in many European and North American cities, where single-use traffic zones are being converted to mixed-use neighbourhoods and parks to boost cities’ livability. Continue reading City of Boulevards or City of Malls? Urban Transport Infrastructure Retrofits Are Changing the Urban Landscape in Helsinki and Tampere

PehmoGIS-menetelmillä kohti asuintoiveita priorisoivaa kaupunkikehittämistä

Yksi nykypäivän kaupunkisuunnittelun ydinongelmista on, että suunnittelua ohjaa joukko rakenteita, jotka eivät osaa lukea 2000-luvun kaupunkilaisten käsityksiä kiinnostavasta ja hyvästä kaupunkitilasta. Useimmat kaupunkien rakentamiseen liittyvät lakimme, virastomme ja käytäntömme on nimittäin luotu aikana, jolloin palvottiin modernismin alttaria ja sitä myötä tuottamaan takavuosien suunnittelijoiden ihanteiden mukaista yhtenäistä kaupunkitilaa ihmislähtöisyyden kustannuksella. Continue reading PehmoGIS-menetelmillä kohti asuintoiveita priorisoivaa kaupunkikehittämistä